.. miten ihanalta tuntui kun konserttisalin lattiassakin (ja kuulijan varpaissa) tuntui orkesterin lataamat, esityksen vaatimat noin viisinkertaiset (?) fortet - eikä kuulijan korvat
kuitenkaan kirkuneet tuskaansa.. ihana ihana Musiikkitalo! ♥ Kontrastina hiljaiset suvannot rauhoittivat.
Kuusinkertaisissa riveissä, niin paljon
kuin salin porrastetuille tasoille ja permannolle mahtui, soittajia jotka tarkkaan tarkennettuina, harjoitelleina ja johdettuina saivat Šostakovitšin dramaattisesta sinfoniasta nro 8 c-molli ulos varmasti kaikki mitä säveltäjä
vuonna 1943 Neuvostoliitossa oli halunnut ilmaista ja mitä me, orkesteri, kapellimestari ja salin täyttänyt yleisö, tunsimme/tunnemme tänä aikana.
Wanha Rouva oli sijoittanut Musiikkitalon 10-vuotisjuhla-arvonnassa voittamansa lahjakortin tähän konserttiin Shosta-rakkauden vuoksi. Ei Mahlerkaan♥ ollut haitaksi..
Kiitos Shosta.♥
Myöhemmin, kun olin jo lippuni ostanut, on julkistettu, että illan kapellimestari Jukka-Pekka Saraste on
nimitetty HKO:n seuraavaksi ylikapuksi Ms. Mälkin jälkeen. Tuli siis tässä samalla katsastettua Sarasteen 'kelpoisuus' (vitsi vitsi), sillä Rouvalla ei ole ollut minkäänlaista henk.koht. mielipidettä hänestä,
mutta sen sijaan kyllä pitkä ja perinteikäs suhde Helsingin Kaupunginorkesteriin..
Eilisen perusteella kelpuutan Jack-Peter Sunrisen HKO:n seuraavaksi
ylikapuksi. 😉 Aplodien kestosta päätellen myös muu yleisö kelpuutti..
Ja olen iloinen että valitsin tämän konserttiensi-illan, tunnelataus
lavalla ja salissa oli raju ja pakahduttava - once in a lifetime.
Aika on poikkeuksellinen enkä arvaile, koska konserttiohjelma on rakennettu ja lopullisesti
päätetty, mutta alussa olleiden valikoitujen Mahlerin Des Knaben Wunderhorn -laulujen kanssa kokonaisuus vaikuttavuudessaan vei yöunet. Melkein.
Kulttuuripäivän
muu osuus, esim. bussi- ja taksimatkat tapahtumineen, ovat eri juttu josta joskus kirjoitan - tai sitten ei.
Sen verran voin vilauttaa, että Kiasman Ars22
on nyt korkattu, näyttelykirja ostettu ja että olin vähällä myöhästyä illan konsertista, sillä kelloni paristo sanoi sopimuksen irti klo 17.10 - ja kun kännykästä sattumalta huomasin reaaliajan,
silloin todellisuudessa oli noin 3 minuuttia konsertin alkuun ja Rouva istui vielä kaikessa rauhassa Musiikkitalon aulan penkillä..😮
P.S. Hesarissa tänään:
”Sydän petti sittenkin. Suomalaistenkin suosikkipianisteihin kymmenillä solistivierailuillaan kuulunut Aleksandr ”Lexo” Toradze kuoli Indianapolisissa keskiviikkona
11. toukokuuta vain viikkoja ennen 70-vuotispäiväänsä.”😥
Siis eilen. Kerran tapasimme Mikkelissä = saalistin nimikirjoituksen
käsiohjelmaan.