.. tänä päivänä, 18.11. ystäväni Marcel Proust kuoli.😥
"Isoäitini periaatteisiin kuului, että matkoilla ei enää viljellä tuttavuussuhteita, että meren rannalle ei matkusteta ihmisiä tapaamaan, siihen on riittävästi
aikaa Pariisissakin, he saisivat meidät vain hukkaamaan kohteliaisuuksiin ja tyhjänpäiväisyyksiin kallisarvoista aikaa, joka on vietettävä kokonaisuudessaan ulkoilmassa, aaltojen tuntumassa;
ja koska hän mukavuussyistä oletti, että kaikki muutkin olivat tästä asiasta samaa mieltä ja että se oikeutti vanhat ystävät, jotka sattuma oli johdattanut
samaan hotelliin pitämään yllä harhakuvaa molemminpuolisesta tuntemattomana pysymisestä,
hän johtajan mainitseman nimen
kuullessaan käänsi katseensa muualle sen näköisenä kuin ei olisi nähnyt markiisitar de Villeparisista, joka ymmärsi etteivät jälleennäkemiset kuuluneet isoäitini ohjelmaan ja antoi vuorostaan katseensa
harhailla.
Markiisitar poistui, ja minä jäin eristäytyneisyyteeni kuin haaksirikkoutunut, joka on nähnyt laivan tulevan kohti ja
sitten kulkevan pois, pysähtymättä."💔
Kadonnutta aikaa etsimässä. Paikannimet: paikkakunta.
Vuoden 1982 painos, suomentanut Inkeri Tuomikoski. (Sivut 57-58)
Omavaltainen tekstin jaottelu minun, Proust ei sellaiseen langennut, hänen ajatuksensa oli ja kulki pitkinä nauhoina. Siksipä näitä on niin antoisaa lukea ties kuinka monta kertaa, aina löytyy
ja huomaa uutta.🙂