Marcel Proust – hän oli ihmeellisen erikoinen lahjakkuus. Minusta ei kukaan eikä koskaan osaa asetella sanoja tunnelmiin ja tunnelmia sanoihin niinku Proust tekee Kadonnutta aikaa etsimässä
-teoksessaan. Teossarjassa, 10 nidettä.
Kannen kuva Claude Monet: Sininen ruuhi
Ajan kuvauksia – niin tietysti – mutta ennen kaikkea ihmisen, tarkkailevan
ihmisen oivalluksia ihmisistä. Miten hän osasikaan sanallistaa ajatuksia ja huomioita. Ajatuksia, oivalluksia jotka vieläkin, yli 100 vuotta myöhemmin ovat niin tosia!
Luen tätä kirjahyllyjeni timanttisarjaa nyt kolmatta kertaa. Juuri takaisin hyllyyn siirtyvä kolmas osa ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran 1979. Hämmentävien ja koukuttavien kahden
ensimmäisen osan jälkeen ostin tämän kolmannenkin - ja niin myös kaikki loput.
Siihen aikaan pienipalkkaisella toimistotyöntekijällä oli ehkä muutakin hankittavaa,
mutta nyt minulle, vanhana yksineläjänä, Marcel Proust on edelleenkin luotettava ystävä joka ei karkaa - ainakaan niin kauan kuin silmäni toimivat..
Kaiken muka-tärkeän puuhastelun
jälkeen voin illan rauhassa syventyä sängyn vieressä käden ulottuvilla olevaan Proustiin aina siihen saakka kunnes uni pakottaa pistämään kirjan pois.
Hihittelen
itsekseni kun löydän jonkun erityisen napakan huomion, kertaan parhaita kohtia myös löytääkseni monikerroksisesta ja mutkittelevasta lauserakenteesta ydinkohdat. Käden ulottuvillani on lyijykynä joka avustaa Wanhaa Rouvaa
nostamaan esiin sen ydinajatuksen, jonka kirjailija kulloinkin haluaa tuoda esiin ja tallentaa romaaniinsa. Tai siis minkä minä kuvittelen ydinajatukseksi.. En voi luottaa olemattomaan muistiini niin että löytäisin myöhemmin
niitä parhaita paloja kun/jos kaipaan ajatusvirkistystä.
Niin että mitä se sitten on? Ajatusvirkistys. En tiedä, mutta Proust sen kuitenkin tekee. Aina.
🙂
”Toisaalta, jos joku suuriruhtinatar, kuninkaallinen prinsessa, illasti Madame de Guermants’in luona, hän kuului kuin kuuluikin tähän
lahkoon, ilman että hänellä oli siihen minkäänmoista oikeutta, vailla siihen vaadittavaa henkevyyttä.
Mutta naiivisti, kuten ainakin seurapiiri-ihmiset,
he tekivät kaikkensa, koska hänet kerran kutsuttiin, voidakseen pitää häntä miellyttävänä, kun eivät voineet sanoa, että he häntä hänen miellyttävyytensä vuoksi kutsuivat.
Swann, ollakseen avuksi Madame de Guermantes’ille, tuli sanomaan, kun Hänen Korkeutensa oli lähtenyt: ’Hän on pohjimmiltaan mukava ihminen, hänellä on jopa
tietynlaista huumorintajua. En nyt menisi väittämään, että hän on perehtynyt Puhtaan järjen kritiikkiin, mutta ei hän mitenkään epämiellyttävä ole.’
- - - Kyvyn tehdä tämäntapaisia huomautuksia, tehdä se vilpittömin mielin, Swann oli hankkinut herttuataren luona ja säilyttänyt sen. Nyt hän sovelsi sitä
ihmisiin, jotka kävivät hänen kotonaan. Hän pakottautui näkemään ja rakastamaan heissä niitä avuja, joita jokaisessa inhimillisessä olennossa paljastuu, jos häntä tutkitaan ystävällisen
ennakkoluulottomasti, eikä nirsosti kauhistellen; - - - ”
Tuossa pätkiä (sivuilta 114-115, vuoden 1979 painos) Inkeri Tuomikosken oivaltavaa suomennosta. En valitettavasti
osaa ranskaa, niin että voisin upota Proustiin alkukielellä, mutta Tuomikosken suomennosta on ylistetty alkuperäisen veroiseksi.
Vielä yksi ajatuskudelma sivulta 115:
”Vain ne, jotka eivät kykene hajoittamaan alkutekijöhinsä sitä, mikä heidän havannoissaan ensi näkemältä vaikuttaa jakamattomalta,
luulevat että asema ja yksilö ovat yhtä.
Sama ihminen, jos häntä tarkastellaan elämänsä eri vaiheissa, liikkuu yhteiskunnallisen
arvoasteikon eri tasoilla piireissä, joitten ei välttämättä tarvitse olla yhä hienompia ja hienompia;
ja joka kerta kun jossakin olemassaolomme
vaiheessa liitymme tuttavuuden sitein, ensimmäistä kertaa tai toistamiseen, johinkin piireihin, kun tunnemme, että meistä niissä pidetään, alamme aivan luonnollisesti kiintyä niihin ja työntää niihin inhimillisiä
juuriamme.”
(Olen omavaltaisesti hiukan lisännyt rivinvaihtoja Proustin tekstiin joka voi jatkua yhtenä pötkönä
sivukaupalla..🤨)
Inhimilliset juuret. Ihana ja monimielinen ilmaisu. Missä sinun inhimilliset juuresi ovat, oletko ajatellut? 😉