.. EP:n 60-v-juhlakonsertti
olisi voinut olla - vähän toisenlainen. (Katsoin Stage24-taltioinnin, olinhan mukana silloin itsekin, mielipiteeni ei muuttunut.)
Meillä monilla kädet eivät riitä..♥
Mutta ollutta mikä mennyttä. Wanhan
Rouvan unia vartioi taas öisin Marcel Proust, jonka olen pienen tauon jälkeen ottanut seurakseni upotesssani puoliltaöin tempurin syleilyyn. Olen kolmannella kierroksella osassa kaksi:
"Swannin rakkaus". "Paikannimet: nimi".
Tuntuu ajoittain, että vasta tässä vaiheessa, noin 40 vuotta ensilukemisen jälkeen, teksti rupeaa avautumaan kaikkiin niihin suuntiin mitä Proust lienee aikoinaan
ajatellut. Ja hän oli nuori keski-ikäinen sana- ja ajatustaituri silloin. Kauan Wanhan Rouvan samaistuminen - ja kärsivällisyys - kestikin, ennen kuin yösydämen hiljaisuudessa tunnen todellisesti kadonneen ajan ja tunnen
samalla riittämättömyyttä voidakseni löytää sen. "Kadonnutta aikaa etsimässä" vuodesta 1919 koronavuoteen 2020. Ja olen vasta toisessa osassa kymmenestä.
"Kun Swann kuunteli tätä sävelmää, hänen kasvonsa näyttivät siltä kuin hän parhaillan nauttisi hengitystä vahvistavaa huumausainetta.
Ja musiikin tuottama mielihyvä, joka kohta kehittäisi hänessä todellisen tarpeen, muistutti tuolloin kieltämättä mielihyvää,
jota hän olisi tuntenut kokeilemalla erilaisia hajuvesiä,
ottamalla yhteyttä maailmaan, jota ei ole meitä varten suunniteltu,
joka näyttää meistä muodottomalta, koska se ei ole silmin nähtävissä,
merkityksettömältä, koska se ei antaudu älyllemme,
koska emme tavoita sitä kuin yhdellä ainoalla aistilla.
Swannille
merkitsi perusteellista lepoa ja ihmeenkaltaista uudistumista - Swannille, jonka silmät, hienostuneet taiteentuntijat, ja älyn, tapojen ja tottumusten tarkan huomioitsijan,
hänen elämänsä nuivuus oli
lähtemättömästi leimannut
- tuntea muuttuneensa ihmiskunnalle vieraaksi luontokappaleeksi, sokeaksi, johdonmukaiseen ajatteluun kykenemättömäksi fantastiseksi yksisarviseksi, mielikuvitukselliseksi
olennoksi, joka vain kuulonsa kautta on yhteydessä ulkomaailmaan.
Mitä väliä sillä, vaikka se väittikin rakkautta hauraaksi, hänen omansa oli vahva ja voimakas!" ♥♥♥
- - Ja teksti sivulla 67 jatkuu. Lukekaa itse! Suomennoksen
on loihtinut Inkeri Tuomikoski. Tässä blogissa omavaltaiset rivinvaihdot teki Wanha Rouva.
Beethoven virkistää.. Suuri
osa tästä päivästä on kulunut menneiden ja menetettyjen kulttuuritapahtumien
maksettujen pääsylippujen palautuksen järjestelyssä.
Kiitos Kansallisoopperalle♥, joka aikoinaan perusti oman lipunmyynnin ja johon meillä asiakkailla muodostuu oma tili, se takaa joustavan palvelun, teknisesti, mutta oopperassa on myös henkinen
jousto ja ystävällisyys🙂.
Kymmenkunta lipputietoa Wanhan Rouvan kesän 2020 konserteista ja oopperoista
on nyt lähetetty eteenpäin, mutta rahapalautukset eivät mitenkään voi korvata😥
menetettyjä oopperoita, konsertteja, tanssitapahtumaa eikä ystävien ja tuttujen tapaamisia..💋
Mikä voisi antaa lohtua tai koronakidutuksen kestämistä? Beethoven?