.. Ariadnen jälkeen.
"Kultavarannon säilytyspaikan Fort Knoxiin rakennutti Yhdysvaltain valtiovarainministeriö vuonna 1936. Kullan lisäksi siellä
on säilytetty mm. arvokkaita asiakirjoja.[3] - - - Tukikohdan valtion turvallisuudelle merkittävän aseman vuoksi sinne ei ole päästetty vierailijoita kuin kerran vuonna 1974, jolloin noin sata median edustajaa ja tusinan verran Yhdysvaltain
edustajainhuoneen jäseniä pääsi sinne vierailulle."
Nyt olisi ollut mukavaa kurkistaa Kansallisoopperan backstagelle, mutku ei ollut viisumia.. toki olin jo aikoja sitten kuullutkin
että vaikeaa se on/olisi. Mitä luulinkaan että nyt olisi toisin, Fort Knox.. 🤪
Richard Straussin ooppera Ariadne auf Naxos solahti
sarjaan "nähtävä ainakin kaksi kertaa", toinen kerta vain me kaksi -paikalta, toinen vaikkapa 1. parvelta. Tänään oli vuorossa 'vain me kaksi' ja enää en ehdi toteuttaa sitä toista vaihtoehtoa. Ellei ihmettä
tapahdu. 😲 Viimeiseen näytökseen oli alle 10 lippua myymättä tänään illalla, niistä vain muutama parvella. HARMI HARMI HARMI! 😥
Tavallisesta oopperasta
(mitä se sit onkaan) poiketen Ariadne on niin mutkikas että jos seuraa musiikkia, orkesteria, kapellimestaria, väkisinkin näyttämö jää vähemmälle huomiolle. Ja se on Wanhan
Rouvan henkilökohtainen ongelma: musiikki edellä.
Ariadne (Miina-Liisa Värelä), Hannu Lintu, Zerbinetta (Danae Kontora) loppukiitoksilla.
Wagnerissa tai vastaavissa moneen kertaan nähdyissä valinnanvaraa on, mihin kulloinkin keskittyy, tämä Ariadne olisi tarvinnut toisenkin kerran. Valitettavasti minulla ei oikein ole resursseja siihen💔. - Nyt tarvittaisiin
niitä kuuluisia 'suhteita' 😉 että saisin lipun viimeiseen esitykseen, keskiviikko kun ei käy silmälääkärin takia.
Väliaika.
Ihan kaikkea näyttämöllä
tapahtuvaa en voi nyt superlatiivikehua, mutta se siis varauksella, tämän puutteellisen kokemukseni takia. Vain kahdet silmät ja nekin vähän epäkuntoiset. Solistit olivat niin loistavia että harvoin olen yhdessä esityksessä
kuullut näin tasaista ensembleä, superlatiivisia taidonnäytteitä.
Normaalia ooperaorkesteria pienempi orkesteri täytti oopperan montun täydellisesti👍, korviahivelevät sellosoolot,
trumpetti- ja käyrätorvisoolot, muutama viulusoolo - ne erottuivat tyylikkäästi, ai niin ja harput. Harpulla on kaunis sointi, ja kun orkesteri on pienempi kuin yleensä, tupla-harput mukavasti tummentavat sointia. Ikään kuin
vedenalaista musiikkia.
Zerbinetta, Danae Kontora, hänestä on varmaan kerrottu kaikki ylistyssanat jo ihan oikeissa kritiikeissä, Wanha Rouva seurasi hänen esitystään
henkeä pidätellen. Ja Ms. Kontora sai tämän illan ainoat väliaplodit. Ansaitusti. Enemmän aplodeja olisin lopussa antanut kapellimestarillekin. ♥ Tietysti! 💋
Kun seurasin monimutkaisen
näyttämöpuuhastelun ja musiikin yhteistoimivuutta, sen onnistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman tätä Suomen Kansallisoopperan tulevaa ylikapellimestaria, joka tänään piti kaiken, niin orkesterin kuin laulajatkin
tasapainossa. Varmasti niin kuin Richard Strauss oli tarkoittanut. Kiitos Hannu! ♥👍
Harvemmin olen myöskään kuullut niin riemukkaita aplodeja yleisöstä kuin tänään
heti alussa kun kapellimestari tuli orkesterin eteen..