William
Shakespeare: Hamlet. Jälleen kerran. Muistaakseni kaksi kertaa Kinopalatsissa (National Theatre, tallenne), kerran Åbo Svenskassa (Globe Theatre, vierailu) ja nyt Turun kaupunginteatterissa. Tämä Turun oma versio esitteli Wanhalle Rouvalle
myös uusitun, Turun tyyliin erittäin kalliisti remontoidun kaupunginteatterimme suuren näyttämön kaikkine hienouksineen.
Esitys melkein salpasi hengen alusta loppuun saakka.
Olin kyllä kuullut eräältä sukulaiselta että musiikki ja äänet tulevat kovalla volyymilla, toinen sanoi vain että oli se hyvä. Mutku
äänitehosteet sitten tärähtivät suuren näyttämön (ja katsomon) joka nurkasta niin että etupermannolla varpaissa tärähti, sitä ei olisi voinut kuvitella etukäteen. Mikä ihmeellisintä,
Wanhan Rouvan ääniherkät korvat kyl tunnistivat ja tunsivat pauhun mutta ensi järkytyksen jälkeen se vain kuului asiaan. 
Valot, ne olivat ajoittain päällekäyvät, kuumat, hehkuvat ja häikäisevät. Vieressäni istuva rouva pisti muutamassa valokohtauksessa kädet silmien eteen, Wanha Rouva ei. Halusin imeä
itseeni kaiken mitä näyttämöllä tapahtui/näkyi/kuului. Kolmen tunnin aikana tapahtuikin/näkyi/kuului. Rankkaa fyysistä teatteria, mutta toisaalta hienovaraista tunteiden ja kohtalon kuljetusta nopeassa tempossa.
Näyttämöllä hyödynnettiin kaikki kommervenkit, nousevat ja laskevat eritasot, videot, äänimaisema, niin, ja 
Volvo! Ihana äänetön loistokärry S90 T8, sähköpeli, jolla oli tärkeä osa useammassa kohtauksessa. Nerokasta! Siinä
sai paikallinen autofirma loistavaa mainosta, ei haitannut, autoa oli ilo katsella - ääntä kun se ei pitänyt. Hienovaraisia mainospläjäyksiä tuli myös erään halpiskaupan muovikasseilla ja toisen, lihanjalostusfirman,
logolla.
Prinssi Hamlet tuskaili alusta loppuun esityksen keskushenkilönä. Pienet onnenhetket Ofeliaa rakastaen jäivät traagisten kuohuntojen alle. Näytelmä on tapahtumiltaan niin tiivis ettei
oikein kukaan ollut sivuroolissa.
Joitakin riehuntoja olisin ehkä karsinut, sillä nyt, eka kertaa nähtynä, näyttämöllä oli kovin paljon seurattavaa. Kuulevat korvat eivät aina ehtineet näkevien silmien vauhtiin.
Enkä yhtään
ihmettele, että vieruskaverini oli tullut Helsingistä jo neljättä kertaa katsomaan tämän Turun Hamletin.
Jussi Nikkilä kiitoksilla 11.5.2019
Jussi Nikkilä, illan sankari. Wanha Rouva on törmännyt Nikkilään
ohjaajana kerran (RSO:n Fidelio, Beethovenin viimeiset sanat), mutta tämä Hamlet tuo melkein syliin (riville 4) nuoren, isättömäksi jääneen prinssin. Rakastunut,
mutta isän kuolemasta ahdistunut, keskellä hovin kiemuraista vallan tavoittelua kamppaileva nuorukainen. Tragedia.
Nikkilä, loistava näyttelijä!
Koko ensemble (ja heitä oli paljon) teki 110% vaikuttavaa työtä, jo muutaman ensi kohtauksen jälkeen Wanha Rouva rupesi harmittelemaan että kun esitykset loppuvat tällä viikolla, en taida ehtiä enää uudelleen.
Sanna
Salmenkallion säveltämän musiikin soitti nauhalta Turun kaupunginorkesteri (TFO), mutta oliko bändi soittanut tallenteen ihan itsekseen? Käsiohjelmassa ei ole sanaakaan esityksen kapellimestarista. Musiikissa hienoja vaskikuoroja,
ja musiikki oli hyvin solutettu näyttämön tapahtumiin. (Orkestroija Vili Robert Ollila, äänittäjä Matti Heinonen, konsultti Antti Murto, miksaus Iiro Laakso).
Teksti:
William Shakespeare, Suomennos: Eeva-Liisa Manner
Ohjaus: Paavo Westerberg,
Taistelukoreografiat: Oula Kitti
Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen, Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen, Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen, Valo- ja videosuunnittelu: Ville Seppänen
Sävellys: Sanna Salmenkallio
Äänisuunnittelu:
Iiro Laakso ja Sanna Salmenkallio
Rooleissa:
Eero Aho, Pia Andersson, Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää, Ella Lahdenmäki, Jussi Nikkilä, Kimmo Rasila, Carl-Kristian Rundman,
Jonas Saari, Severi Saarinen, Esko Salminen (videolla), Kirsi Tarvainen, Markus Ilkka Uolevi.
Tätä Turun kaupunginteatterin
esitystä Wanha Rouva vielä mietiskelee pitkään.
Satunnainen otos Matti Rossin suomennoksesta, sivu 32:
Gertrude:
Kun kerran on niin, miksi
näyttää siltä,
että se on sinulle niin erityisen vaikeaa?
Hamlet:
"Näyttää", armollinen rouva? Ei, ei näytä,
vaikeaa se on, en tunne sanaa "näyttää".
Ei tämä musta
viitta, äiti hyvä,
eivät perinteiset juhlalliset suruvaatteet,
pidätellyn hengityksen pusertamat
huokaukset, runsaat kyynelvirrat,
murheelliset ilmeet, surun osoitukset,
tavat, muodot kerro mitä tunnen:
ne todellakin näyttävät,
ne ovat ilmaisuja,
joita voidaan teeskennellä;
mutt murhe, jota kannan, on jotain syvempää,
ei murheen esitystä varten pyntättyä näytelmää.
Shakespearen Hamlet on uskomaton teos, kerta kerralta sitä lukiessa kiinnittää huomiota uusiin asioihin ja oivalluksiin. Ilmiöön vaikuttanee vaikkapa lukijan ikääntyminen
ja tähän lukijaan erityisesti myös eilinen näytelmäesitys, mitä suurimmassa määrin..
Sunnuntaina, jotain aivan muuta:
Hamlet: "- - - koska maiden keskinäisen rakkauden
tulee kukoistaa kuin palmunlehvä,
koska rauhan tulee ikuisesti kantaa
vehnäseppeltään ja olla kuni ystäviä
yhdistävä välimerkki, - - - "
- EU-vaalien ennakkoäänestys alkaa 15-5-2019.
Ja onnea kaikille äideille, jokaisella meistä on tai on ollut äiti.
