.. sadepilvistä. Jos pilvissä on lunta, eikös lumi ole valkoista? ☺ Kello on vasta 16.20 iltapäivällä (torstaina), mutta maisemat kuin yöllä, katulamputkin roikkuvat melkein näkymättömissä,
voimakas tuuli riepottelee niitä.
Tietokoneeni toisessa reunassa avoimena TriPeaks-pasianssi joka vasta kolmannella yrittämällä on hiukan edistynyt.. ehkä siksi, että se, mikä ajatuksiani ja keskittymistä nyt sitoo,
on koneen levysoittimessa pyörivä fantastinen Magnus Lindberg -levy: Tempus fugit ja Viulukonsertto nro 2. Uusinta uutta musiikkia, sävelletty 2015 ja 2016-2017.
Näitä kuunnellessa alitajunnasta nousee pintaan se sama mielihyvä, innostus ja ilo, ne muistot konsertista/konserteista, jolloin sain kuulla nuo teokset (oho, meinas
tulla 'tekoset'☺). Nautiskelua parhaimmillaan! Kun melkein pimeydessä saa omin nokin antautua musiikille, se on ylellistä! Ja kun musiikki on näin vangitsevaa, tässä teknisessäkin
tilanteessa, ei konserttisalissa, toistuu ihana "vain me kaksi".. ♥ ja ympäröivä pimeys (työpöydän kohdelamppua lukuunottamatta) on täydellistä.
- Tiedän, että on hiukan arveluttavaa
upota tähän Radion sinfoniaorkesterin, Hannu Linnun (ja Frank Peter Zimmermannin) upeaan tulkintaan ennen TFO:n huomista konserttia, mutta onhan siellä Mr. Lindberg itse johtamassa sinfoniansa ja Kimmo Hakolan klarinettikonserton solistina
eteläpohojalaanen Kari Kriikku.. joten jotain mielenkiintoista lienee tulossa.. ☺ Kukahan lavalla huomenna kilkuttelee pianoa? Ehkä eräs 'meidän talon entinen'? (Kyllä! näin oli.)
Perjantaina, Turun kaupunginorkesterin konsertin
jälkeen
Sääliksi käy kaikki ne (me) turkulaiset, jotka voivat kokea
modernia musiikkia vain Turun peltisessä konserttisalissa! Toisaalta, hieno homma, että oli kutsuttu Magnus Lindberg johtamaan, Kari Kriikku solistiksi ja ohjelmisto muodostettu kapellimestarin toivomuksen mukaisesti. Se oli musiikkia, jota harvemmin Turussa soitetaan. Konsertti oli malliesimerkki salin toimimattomuudesta.. tarkoituksellako? 
Sali on epäystävällinen tällaiselle musiikille, mutta tulipahan nyt saatua tuutin täydeltä maistiaisia
siitä, mitä kaikkea jännittävää olisi esitettävänä – jos ulkoiset olosuhteet olisivat toiset ..
Konsertin säveltäjänimet: Charles Ives, György Ligeti, Kimmo Hakola ja Magnus Lindberg. Klarinettivelho Kriikku oli elementissään Hakolan konsertossa. Valitettavasti
vain just siinä teoksessa salin törkeys erityisesti haittasi Wanhan Rouvan nautintoa,
vaikka olihan Kriikun steppailu ihan hauskaa joskaan ei yllättävää.. Sovittiinkin, että eräs daami rupeaa painostamaan (
) Musiikkitalon erään orkesterin erästä tärkeää henkilöä että Hakolan klarinettikonsertto esitettäisiin M-talossa.. Kyllä se konsertto ja konserton taiturillinen esittäjä ansaitsisivat
kunnon puitteet! - Noh, voi olla, että odottaa saadaan, sillä seuraavaksi on vuorossa Hakolan sinfonian kantaesitys..
Wanha Rouva sai siis kokea Magnus Lindbergin Tempus
fugit -teoksen eka kertaa Musiikkitalossa, jossa
se kantaesitettiin 6.12.2017. Wau! Muistan, miten se täräytti silloin meikäläistä
ja miten ilahduin, kun kuulin että se levytettäisiin seuraavana päivänä. - Vajaa vuosi siitä ja tuore levytys lunastaa odotukseni. 
Mutta
vasta nyt, muutama tunti konsertin jälkeen,
korvani ovat rauhoittuneet Turun konserttisalin metelistä. Minähän tiedän, miltä Tempus fugit kuulostaa oikeasti,
vaikka täysi salillinen kuulijoita oli riemuissaan jo näinkin – vain me, jotka istuimme salin yläosassa, kärsimme volyymista. (Tai ainakin Wanha Rouva yliherkkine korvineen..)
Kaiken kaikkiaan Wanhan Rouvan ei näin ollen ollut mahdollista vaipua nirvanaan, mutta joka tapauksessa olen iloinen, että tämä ohjelma
ja sen esittäjät saivat minut pitkästä aikaa lähtemään TFO:n konserttiin. Backstage oli täynnä rakkaita tuttuja, kotiin lähtiessäni tapasin jopa bussipysäkillä yhden, kuulijana olleen ’meidän talon entisen’. Joten, jos vaikka musiikillinen nautinto oli vähän vajavaista, ilta kaikkineen
oli virkistävä. 
Asiallista selostusta torstain konsertista voi lukea Höblän (HBL) kriitikon
jutusta https://www.hbl.fi/artikel/geniet-kom-ut-ur-glashuset/. Kriitikot istuvat yleensä niillä riveillä, jotka ovat parhaita kuuntelupaikkoja ja jotka ovat ’myytyjä’ jo kun tavallinen kuulija rupeaa lippuja hankkimaan.
En ole katkera - mutta kuitenkin..
Lauantaina
Turun Sanomiin kirjoitteleva arvostelija kiittää TFO:n uutta intendenttiä ohjelmistovalinnasta, uuden musiikin ilotulituksesta.
No, mikäs kumma tuo! olihan hän ennen nykyistä pestiään Avanti!n toiminnanjohtaja (ja siellä taiteellinen johtaja on Kari Kriikku).
Avanti!n Suvisoitto Porvoossa on ollut uuden musiikin ja muusikoiden temmellyskenttä
kautta aikojen.
Iloitaan siis tästä TFO:n murroskaudesta, johon nyt kuuluu myös uuden ylikapellimestarin etsintä..
Hoppas det bästa.. jne. 
Tempus fugit on musiikin väripaletti, jonka sävyt on kuultava kunnon salissa –
tai edes hyvin tuotetulla äänilevyllä. Wanha Rouva ei kaipaa siihen ’tapahtumatiheyden vaihtelua’
, mutta kaipasi eilen 
sävykkäämpää saliakustiikkaa..
Tämä Turun sali
.. se torppaa monta sävyä.