Tapahtumia tai sitten ei

.. panna soimaan RSO-Lintu-Lutosławski -levy nyt, kun eilisillan Mahler-Dutilleux -kohinat vielä vellovat tajunnassa ja puskevat sieltä välähdyksinä pintaan. Mutta malttamaton ahmatti kun olen, tuossa ne, ennen ja jälkeen Wanhan Rouvan syntymää rakennetut Lutosławskin ensimmäisen sinfonian sointikulut nyt täydentävät aurinkoista lauantaipäivääni. ☺

Hesarin ylitsevuotava levykritiikki, yleensä melko kohtuullisen kriitikko Isopuron viime viikolla purskauttama, on varmaan niin totta kuin virallisilla sanoilla voi kuvata jotakin niin abstraktia kuin musiikki. (Meikäläisen maallikkokuulijan pyörtyily on asia erikseen..) Toki Hesari olisi voinut vaivautua antamaan jollekin toimittajalle tehtäväksi kirjoittaa kokonainen juttu Lutosławski 2 -konsertista!

 "Lutosławskin visaisimman sinfonian nro 2 äskettäinen konserttiesitys oli niin vavisuttava ilmestys, että maltan tuskin odottaa sen levyjulkaisua."

Samat odotuksen paineet tässä on itse kullakin..

Eilinen ilta alkoi toimittaja Outi Paanasen ja kapellimestari Hannu Linnun keskustelulla, jossa pääaihe oli Gustav Mahler ja RSO:n Mahler-sarja. Tilaisuus oli vetänyt yleisöä Musiikkitalon alalämpiön täyteen, mutta siellä oli häiriötekijöitä kuten Sibelius-Akatemian opiskelijatilaisuuden (ooppera?) yleisön ravaaminen Mahler-keskustelutilan kummaltakin puolelta.  Wanha Rouva ei ehtinyt vallata permannolta istumapaikkaa, joten kuuntelin ja katselin portaikon välitasanteelta. Kuuleminen oli nimellistä: äänentoisto puuroutui ja kulkijat häiritsivät.

 Paananen-Lintu-Mahler..

Kaikkien Mahlerin sinfonioiden esittäminen konserttivuoden aikana on korostamisen arvoinen asia ja orkesterille erinomainen urakka (plus erittäinkin helsinkiläisille kuulijoille maukas herkku, pääsevät helpommin paikanpäälle kuin me muut), mutta oliko eilen kuuntelemassa ketään joka ei tietäisi Mahlerista pääasioita - loput voi lukea esimerkiksi RSO:n erinomaisista käsiohjelmista.. jotka ovat myös verkossa konserttien sivuilla. Tällä kertaa käsiohjelmassa on myös Outi Paanasen perusteellinen Jorma Panula-HKO-Mahler -historian selostus.. "Tää on niin hyvää tavaraa, että vedetään kaikki!" tuumasi Jorma P.

Itselleni uusi tieto oli se, miksi RSO levytti Mahlerin Ykkösen.

Tulipa turhan pitkä alkulause..

Mutta siis, konsertin aloitti viulutaituri Augustin Hadelich. Solistinumero oli Wanhalle Rouvalle vierasta musiikkia, Dutilleux' n konsertto L' abre des songs. En tiennyt, miten intensiivinen taiteilija Hadelich on, vaikka minulla onkin Sibeliuksen viulukonsertto jonka Hadelich on levyttänyt Hannu Linnun kanssa (&Royal Liverpool Philharmonic Orchestra). Taiteilijan edellisen RSO-vierailun - ja kapellimestari Rouvalin - jätin muutama vuosi sitten väliin. Teos ja esittävä taiteilija olivat nyt uudet tuttavuudet.

Dutilleux' stä käyttäisin omissa kuvailuissani jo melko kulunutta adjektiivia: jännittävä. Lisää adjektiiveja saattaa löytyä, kunhan kuuntelen taltiointia Areenasta. Wanhaa Rouvaa innostaakin aika paljon teokset joissa on uusia 'koukkuja' ja joita voi seurata herpaantumatta. - Kaikissa kunnon kokemuksissa jostakin aloitetaan ja kun bonuksena (ja oikeastaan edellytyksenä) esittäjistökin on valiolaatua (♥☺♥), siinä se, mikä on olennaista! Myöhemmin voi olla vuorossa lisätutustuminen, niinku nyt Wanhalla Rouvalla tulee olemaan Dutilleux.

Hadelich soitti ylimääräisenä Paganinin Kapriisin nro 24 a-molli. Kun sen alkutahdit pinkaisivat ilmoille, rupesi naurattamaan: niin suosittu on tuo ylimääräinen - mutta Hadelich tulkitsi kapriisin kuin jotain aivan muuta kuin 'ylimääräinen'.. Kaikki 1700 kuulijaa taisivat tuntea melodian ja Hadelichin tulkinnan jälkeen saikin salissa purkaa innostusta 'tuutin täydeltä'  - ja lähteä odottavin mielin väliajalle.

Tässä The New York Times'in artikkeli Augustin Hadelichista vuodelta 2010, https://www.nytimes.com/2010/04/16/arts/music/16hadelich.html, siinä kerrotaan mm. taiteilijan kokemasta onnettomuudesta ja miten voi selviytyä vaikeuksien kautta voittoon sekä jatkaa solistiuraa menestyksekkäästi.

Mahlerin sinfonia nro 4 G-duuri on minun odotusasteikollani yksi niitä sinfonioita, joiden syvä vaikutus on ehdottomasti kiinni siitä, miten se esitetään: sen on imaistava kuulija mukaansa. Sointi on tavallistakin tärkeämpi koko tunnin mittaisen sinfonian ajan - soittajat ja ennen kaikkea kapellimestari!  tasapainottaja, luonnehtija, boostaaja, keventäjä, vahti, innostaja - kapellimestari, hän sitoo sinfonian tunnelmat yhteen. ☺ No, meillähän on..

Illan sopraanosolisti oli noin kolmikymppinen venäläinen Pelageja Kurennaja. Solisti kuvailee sinfonian finaalissa taivaallisen elämän näkyjä, joita lapsi kuvittelee (Das Himmlische Leben, Des Knaben Wunderhorn -kansanrunokokoelmasta). Tyylikäs tulkinta joka ei ihan Wanhan Rouvan tajunnan syvyyksiin uponnut.

Mutta ennen kuin finaali alkoi, Wanhan Rouvan sydän nyrjähti ja pulssi kiihtyi kolmannessa osassa, johon sinfonian koko alkuosa kerääntyi, nousi ja nousi - ja purkautui ja raukeni.. Mahdottoman tarkka paikka - ja täydellinen sydämentykytyshetki.♥♥♥ Huokaus R-katsomon rivillä 5..

Orkesterin istumajärjestys oli poikkeava: ykkösviulujen takana vasemmalla tönöttivät kontrabassot, kakkosviulut lavan oikeassa reunassa, heistä keskemmälle altot ja sellot. Puhaltimet ja lyöjät takana, cimbalo, harppu ja muut kilkuttimet siellä seassa. Mielenkiintoista. Samoin konserttimestareita ja äänenjohtajia oli ripoteltu muusikoiden sekaan. Ehkä juuri tämän takia:  konsertissa oli mukana soittamassa muutama Sibiksen opiskelija, joille RSO, HKO ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemia tarjoavat korkeatasoista työelämälähtöistä opiskelua orkesteripultissa. Hyvä! Konserttimestari Petri Aarnio sooloili kuitenkin omalla paikallaan Mahlerin sinfonian kakkososan paholaisena..

Sopraanosolistia odotetaan kiitoksille.

Konserttitaltioinnissa https://areena.yle.fi/1-50013496 on kuultavissa väliajalla sekä solistin että kapellimestarin hienot haastattelut, jälkimmäisen olisikin voinut jakaa videoskriinillä ennen konserttia.. (nimim. Nirso)

Mitä minä urputan, rupeanpa kuuntelemaan taas Lutosławskia ja miettimään ohessa, mistä 'mustasta pörssistä' voisi saada its.p.konserttiin lipun, kun  normaaleja ostolippuja ei enää löydy säädyllisiltä paikoilta.

Oli muuten eilen, paitsi ihana konsertti-ilta, Älä osta mitään -päivä. Miten onnistuitte? Wanha Rouvapa onnistui! Melkein. Kun hiki hatussa pyyhälsin () Musiikkitalolta Kamppiin, ehdin just ja just siihen lähempänä olevaan kauppaan ostamaan Kolmen Kaverin valkosuklaa-vadelmajäätelön jota mussuttaen paluumatka tungosbussissa sujui oikein hyvin. Taksikin Turussa osasi oikeaan suuntaan melkein heti.. (Nyt rupeaa näkymään tämä taksiyrittäjien vapaus.) Mutta hyvin minua kyydittiin eikä mittari ollut päällä alkusekoilun aikana.

*** Maanantaina, viikonlopun arkiaskareiden jälkeen:

En osaa ymmärtää, mitä on digitaalinen orkesterin johtaminen? Onko maailmanmatkailu hämärtänyt ammattimaisen musiikin kuuntelija-moniottelijan sanavarastoa? Tai jos kuuntelee/seuraa konserttia jonkin mekaanisen laitteen kautta (tv-ruutu, tietokone tms), sekin voi  tietysti häiritä tunnelmaa..

Omassa mielessäni mielihyvä kuitenkin hyrisee kun mietin perjantaita. Kiitos, Lintu&RSO!

Se on sitten alkanut: liukastelu. Turun alueradio on koko aamun käyttänyt kaikenlaiseen opastukseen ja varoitteluun yöllä sataneen hennon lumen aiheuttamasta liukkaudesta.

Ja NYT alkoi oikea lumisade! Mitenkähän Wanhan Rouvan ongelmajalat suhtautuvat..

Posti toi Turun Soitannollisen Seuran jäsenkirjeen, kutsun vuosikokoukseen ja vuosijuhlakonserttiin (Mozartin ja Haydnin sinfoniat nro 33) plus TFO:n kevätkauden ohjelman ja muuta musiikillista mainoskamaa kuten ennakkotarjouksen ensi kesänä 40-vuotisjuhlia viettäville Naantalin Musiikkijuhlille.