.. verrattuna elävään reaaliaikaiseen esitykseen ja kokemukseen? Kokemustapoja on varmaan useita, mutta kokemuksen henkilökohtaiseen todellisuuteen vaikuttaa, onko vertailukohteita. Eli siis yksinkertaisemmin:
onko mahdollisuutta sekä kuunnella ja eläytyä konsertissa että sen jälkeen kuunnella konsertista/konserteista tehty tallenne levyltä, niin että elämys virkistyy ja antaa poweria jatkuvasti..
Niiiin oleellista
!
Keskustelin tässä taannoin musiikin kuuntelusta. Mainittiin,
että jokukin kuuntelee kuulokkeilla vain niitä yksiä ja samoja musiikkitallenteita. Noh nii. Wanha Rouva huomasi ettei itse nykyään kuuntele mitään ollenkaan niin paljon kuin voisi. (Laitteistojen kunto on oleellinen
juttu. En ole laskenut cd- enkä DVD-levyjäni ja LP-soitin on ollut epäkunnossa jo kauan..)
Mutta salamannopeasti tuli mieleeni musiikista yksi, mielestäni oleellinen asia:
Musiikin kokemiseen, siihen mieltymiseen tai inhoon, vaikuttaa ratkaisevasti, onko joskus kuullut teoksen 'livenä' konserttisalissa. Ja miten. Itse esimerkiksi hämmästyin ja innostuin Beethovenin
2. sinfoniasta vasta kun kuulin sen RSO:n konsertissa.. ☺
On äärimmäisen vaikeaa hurahtaa musiikkiin pelkkien tallenteiden avulla. Tarkoitan siis klassista musiikkia, muusta en tiedä.
Musiikin kokeminen on muutakin kuin kuulemista. Wanha Rouva ärhentelee Turun peltisen konserttisalin korvia kiduttavaa volyymia ja toisaalta hekumoi Musiikkitalon konserttisalin sopivassa akustiikassa joka tuo esiin hiljaisetkin soinnut eikä toisaalta
riko forte-kohdissakaan kuulijan korvia, forte luo vain fyysisen - ja visuaalisen - kokemuksen..
Kirvoittavana sysäyksenä tähän purkaukseen oli parikin seikkaa. Tuo edellä mainittu keskustelu, ja jo sitä ennen ilosta ja tyytyväisyydestä puhkumiseni 
Magnus Linbergin levystä, johon RSO Hannun johdolla on taltioinut meille Magnuksen kaksi teosta. Niitä ylistinkin jo silloin, kun kuulin konserteissa.
Mutta se,
että henkinen ja fyysinenkin tärinä on voimissaan levytystäkin kuunnellessa, on asia jonka haluan erikseen mainita.
Yritin ostaa viimeksi
konsertissa käydessäni tämän Lindberg-levyn Musiikkitalossa olevasta kaupasta ("jo kolmessa polvessa"), Lindberg oli loppu. Ei edes arvuuteltu, koska niitä tulisi lisää, ei kysytty haluaisinko jättää varauksen
tai että voisivatko ilmoittaa, koska tulee lisää! 
Kolmannen polven palvelu on olematonta! Wanha Rouva on asioinut ko. liikkeessä
jo sen ensimmäisen sukupolven aikana.. vertailukohtaa siis on. Ärsyynnyin.
Kotona menin nettiin, tein tilauksen
Naxoksen verkossa sunnuntaina 11.11. ja levy oli käsissäni saman viikon perjantaina 16.11. !
Nyt jotenkin ymmärrän verkkokauppa-aktiiveja, vaikka edelleenkin suosi(si)n lähikauppaa.. Haluan kuitenkin myös palvelua! Uusin RSO-hekuma ei ollut vielä ilmestynyt kauppoihin eikä Mus.talossa toimiva kauppa edes tiennyt siitä ennenkuin kävi netissä tarkistamassa - siitäkään
ei tarjottu mahdollisuutta jättää varausta..
Wanha Rouva haluaa 
oman/omat Lutosławskin/-t!!!