.. toinen Rakkaista Nuorista, 'Meidän Matti', 8 laulusolistia, useita kuoroja, maksimaaliseen kokoon venytetty Radion Sinfoniaorkesteri, kirjoittava ystävä PH, Jaskan Grilli, lämmin ilta/yö
ja vesisade. Paha bussiliikenneonnettumuus.
Wanha Rouva on nyt lauantaipäivällä niin täynnä risteäviä tunteita, muistoja, huomioita - ja kiitollisuutta - että
Helsingin Juhlaviikkojen Mahler -konsertti-illasta tuskin syntyy minkäänlaista 'raporttia', kunhan naputtelen illan/yön/aamun tuntemuksia itselleni muistilapuksi.
Ennen odotettuun Mahler
8 -konserttin lähtöä olin lukenut musiikkitoimittaja Kvistin analyysin Helsingin Juhlaviikkojen päätöksistä ja tulevista suunnitelmista. Asiaan, joka tuli itselleni yllätyksenä, en tässä muuten puutu kuin
huokaamalla, että jos melkein 50 vuotta nauttimaani Juhlaviikkojen ainutlaatuiseen konserttitarjontaan tulee heikennyksiä ja/tai muutoksia
, niin elämäneliksiiristäni katoaa iso osa..
Tässä Areena-linkki ehkä viimeiseen suureen sinfoniseen kokemukseen Juhlaviikoilla https://areena.yle.fi/1-50006403#autoplay=true.
♥
Kiitos, ♥Topi, näistä vuosista! Passiota sit ensi keväänä.☺
Mahlerin kahdeksas sinfonia on megalomaaninen sointukylpy, josta
tapaamani katsomossa olleet musiikin ammattilaisetkin eilen huokasivat "once in a lifetime". ♥Hannu Lintu ja kumppanit olivat tehneet valtavan työn jotta me saimme kokea sen Mahler-ihmeen, jota olimme
tulleet hakemaan. Kuuma kiitos ja syvä kumarrus heille! 
Solistien
kombo tuntui onnistuneelta vaikka pari vaihdosta oli jouduttu tekemäänkin, kaikki muut suomalaisia 
paitsi
baritoni. Sopivasti erilaisia ääniä, niin että sanomat erottuivat toisistaan. Kokonaisuus on tärkein. Sadat soittajat (ja mm. Jari Valon hellät viulusoolot♥, yhdeksän cornon♥ samettinen pauhu, trumpettien♥
kirkkaat kommentit permannolta ja parvelta), kuorolaulajat ja nuo kahdeksan solistia Hannun näpeissä.. mitä voisikaan toivoa enempää?
Mahlerin Kasilla on sanoma, joka on massiivisuudestaan huolimatta lempeä ja
riemukas, näin sen koin. Sinfoniassa on siis sanoja, paljon sanoja, alkupuolen hymnistä 'Veni, creator spiritus' loppuosan Faustin (Goethe) loppunäytökseen. Musiikki sitoo yhteen kokonaisuuden, joka nousevassa loppupauhussa taas kerran
oli melkein enemmän kuin Wanhan Rouvan sydän kykeni kestämään. Mutta vain melkein. Kädet kyllä tärisivät ja illan johtajasankari jäi halaamatta.. ensi kerralla tuplat! 
Onneksi on Areena! Siellä kuvassa kulkee myös laulujen tekstitys. Ohjelmalehtinen lupaa televisioesityksen
myöhemmin sekä Teemalla että TV1-kanavalla.
Tunnekylläisen konsertin jälkeen meidän muutamien 
päämäärä oli Jaskan Grilli, kuulu helsinkiläinen mättöruokapaikka. Olipa hauska pitkästä aikaa polttaa suunsa pöperöllä, jota piti/sai pikkunälkään
ahmia. Seurakin oli mitä parhain! Janon sammuttaminen Urhon Pubissa jäi toiseen kertaan, mutta.. onpa erinomainen konsertinjälkeispaikka
Musiikkitalon lähellä. Oli päässyt vähän unohtumaan!
Kun Turkuun tehdään uusi konserttitalo Aurajokirantaan Hämähäkkitontille, sieltä on sit
mukava löntystää esimerkiksi Kaskenkadun alkupäähän Mantun grillille ja Uuteen Apteekkiin.. Mitä?! Eikö sitä konserttitaloasiaa
vielä olekaan ratkaistu?
Onneksi Helsingissä on sekä Ooppera että Musiikkitalo.. 