Se tyhmä kellojen ja aikataulujen rukkaaminen on siis ollut viikonlopun ’juttu’. Todettakoon taas kerran, että onneksi
puhelin, tietokone (tämä pöydän vallannut) ja digiboksi vaihtavat aikaa ilman mitään temppuja.
Wanhan Rouvan kesäkellohan
on se rannekello, jonka nuppi on niin tiukkaan tungettu paristonvaihdon yhteydessä ettei siitä saa (etten minä saa
) otetta. Nuppiongelma on taas vastassa, kun tähän kesäkelloon tulee seuraava paristonvaihto..
Sunnuntai oli yhteydenottojen päivä. Siis että Wanha Rouva on ottanut yhteyksiä. Niinhän se menee.
Yksi puhelu oli 93-vuotiaalle Tuulikki-ystävälleni. Ihan reippaasti hän jutteli kanssani, mutta jotain hämminkiä, muistin epävarmuutta, asioissa oli. Panee miettimään yksin elävän
vanhuksen tilannetta, kun toisaalta ajatus ja oma tahto on kirkaan määrätietoinen, mutta kyky hallita tilanteita heikkenee.
Toinen puhelu oli surunvalittelusoitto
entisen työmaani entisen opettajan leskelle. Tunsimme toisemme ja olimme osa yhteistä työelämää sen 35 vuotta, jonka Wanha Rouvakin
talossa pörhelsi. Sitten yhteydet katkesivat. Kun ei privaatisti oltu seurusteltu, eipä seurusteltu sittenkään kun yhteinen työmaa muuttui entiseksi yhteiseksi. Häneltä katosi nyt lähes
viidenkymmenen vuoden avioliiton yhteisyyskin.
Jotenkin rinnastin tämän leskirouvan tilanteen samaan kuin eläkkeelle jäädessä ihminen saattaa jäädä yksin rutiinia antaneen työympäristön hävitessä
ympäriltä.
Musiikki
ja 'oheiset' pelastivat Wanhan Rouvan eläköitymisen tyhjyydeltä.. Tuossa surunvalittelupuhelussa,
juuri kun rupesin tarjomaan siihen hetkeen kun käytännön kohinan jälkeen tyhjyys ja yksinäisyys iskee, vinkkiä musiikista, konserteista, kuulinkin että tällä surevalla leskellä asuu Helsingissä veli joka
harrastaa sinfoniakonsertteja ja oopperaa ja että hän on kutsunut siskoansa sinne.
- Uskon, että siitä
saa ikävään apua.
Eiku tiedän!
Musiikki on valtameri, johon voi levollisesti upota kellumaan, musiikki
ei vaadi yhtään mitään, se tarjoaa antautumista, kuuntelua korvat ja mieli avoinna.
Se lohduttaa, rauhoittaa, virkistää,
innostaa, ihmetyttää – kaikkea mahdollista. Ja musiikissa elämäntyönsä tehnyt henkilö saa varmasti enemmänkin kuin tällainen sivusta seurannut, passiivimuusikko.
Kolmas puhelu oli terveydentilatiedustelu ’melkein
sukulaiselle’. Ja yksi puhelu meni tietenkin itäiselle Uudellemaalle .
Tämä
on kurjaa aikaa ennen kuin saa kroppansa taas ymmärtämään ’kesäajan’. Niinpä tänä maanantaiaamuna Wanha Rouva tasoittikin aikaeroa nukkumalla kymmenen tuntia, kymmeneen aamupäivällä. (Ja iltapäivällä
'tirsat'..) Meidän pihapiirissä varikset jo kisailevat ja tutkivat entisen pesäkuusen oksiston kuntoa.. Itäisellä Uudellamaalla mustarastaat laulelevat ja joutsenet lentävät – kevättä kevättä!
