.. uusi vuosi, tämä 2018, alkoi. Viime yönä.
Miltä nyt tuntuu? Rauhalliselta - ainakin noin ulkoisesti, kun lähes kaikki ison kerrostalon asukkaat ovat joko matkoilla jossakin tai nukkuvat. Wanha Rouvakin on nukkunut pitkän, yli 8 tunnin yön ja sitten 'perinteitä noudattaen'
lukenut sängyssä sanomalehdet, joita oli kerääntynyt noin 4 päivän aikana ja joita ei millään voinut sellaisenaan heittää pois.. 
Joulun aika, niin sanottu joululoma, toi Wanhalle Rouvalle mieluisan ja poikkeavan 'häiriön', kun toinen Rakkaista Nuorista tuli tervehtimään. (Toisella oli este. 
) - Kodissani vieläkin tuoksahtaa herkullinen ruoka, jota Itäisen Uudenmaan Mestarikokki, Chef, kävi kokkaamassa, pari
annosta tuli pakastimeenkin. Kiitos ja kumarrus! ☺ Kiitos myös ♥ajatuksista ja keskusteluista♥.
Mutta nyt on palattu arkeen. Tarkoittaa sitä, että päivittäistä seurustelua tapahtuu eniten sanoma(paperi)lehtien kanssa.. On hienoa huomata, että
silloinkin, kun omat ajatukset ovat 'tiltissä', jollakin toisella eivät ole. Kuten filosofi Esa Saarisella, joka Hesarin Torstai-liitteessä 28.12.2017 tiivistää ajatuksia (ja totuuksia) otsikolla "Sanojen voima".
Artikkeli on niin täynnä asiaa, että sitä on mahdoton tarpeeksi referoida, mutta otanpa tähän vaiks tällaisen (suora lainaus): "Emme vain ilmaise asioita sanoilla, vaan rakennamme niillä myös todellisuutta. Jos sanat ovat kielteisiä tai vähätteleviä, kuinka maailma
voisi olla positiivinen ja toivekas?" - Niinpä.
"Aivan keskeinen kysymys on se, millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi.
Antavatko he ajatuksillesi lisätilaa hengittää ja kasvaa? Kielteisyyden ja uhriutumisen keskeltä ei pääse nousemaan."
"Omista odotuksista siis voi - ja Saarisen mukaan pitäisikin - puhua tavalla joka tekee
niistä itselle eläviä ja todellisia."
Saarisen ajatuksia kirjasi toimittaja Juha Riihimäki.
Ns. uudenvuodenpäätös (lue: pyrkimys) voisikin olla sellaisen jarrun käyttöönotto ettei möläyttäisi negativiista kommenttia pelkästään,
vaan jos on pakko ilmaista ahdistunut tuntemus, siihen perään voisi liittää myös pohdintaa paremmasta/helpommasta/huomioonottavammasta
ajatuksesta? Sillä eihän maailma/elämä ole vain joko mustaa tai valkoista.
Sit jotain muuta. Turun kaupungissa ja naapurikaupungissakin on kohistu koulumaailmassa (ajat sitten) tapahtuneista häiriöistä ja häirinnästä. Ja osoitettu
sormella myös päättäjiin niin koulun sisällä kuin laajemmaltikin, miksi? Miksei ole tartuttu asiaan ja ryhdytty toimenpiteisiin jo aikanaan! "Me too" nostaa nyt pintaan sellaistakin, jonka voisi jo pitää poissa lehden/lehtien
etusivuilta ja enempi sisäisesti terävöittää nykyistä ja tulevaa seurantaa. Turun Sanomissa nämä jutut jopa kilpailevat laajudessaan (broadsheet-sivukoko!) urheilu-uutisten kanssa ja se on jo jotain!!!
Hesarikin kärkkäästi tarttuu noihin uutisiin Turusta(kin), mutta ei esimerkiksi anna sanallakaan
tukea Turun kaupunginorkesterin (TFO) uuden konserttitalon hankkeelle.. Miksiköhän?
Uuden vuoden alkuun Wanhalla Rouvalla on nyt sijoittunut kaksi toisistaan poikkeavaa asiaa: Perinteinen 'tipaton tammikuu' joka Rouvalla on usein kestänyt melkein puoli vuottakin,
ja heti tammikuun alussa tapahtuva 'Tukholman rantaan ja takaisin' -risteily, jonka syy yleensä on samppanjanostosmatka, tällä kertaa myös maankuulun tanssiorkesterin ja muusikoiden tapaaminen. Saapa nähdä, miten Wanhan Rouvan
käy näissä pyrkimyksissä.. 
Ai niin, vuoden 2017 lopulla Wanha Rouva aloitti myös erään aivan uuden jutun, kysesssä on julkinen ja mahdollisesti koukuttava tapa (?) – ei ei, en ole edelleenkään Facebookissa enkä siihen mene. Saapa
nähdä, riittääkö aika ja energia rakentaa tätä juttua niin että Wanha Rouva olisi samalla volyymilla mukana kuin muutkin. En ole ihan varma.. sillä kirjoittaminen ja lukeminenkin vievät aikaa kohtuullisen mittavasti.
Puhumattakaan ♥musiikillisista riennoista♥ joita niitäkin on vuodelle 2018 aikataulutettu ihan kiitettävästi! 
Lukemisesta puheenollen: ’luettuina’ ovat nyt taiteilijaesittelyt Martti Talvelasta, Tom Krausesta, Karita
Mattilasta ja kesken on vielä Kim Borgin itse kirjoittama oma taitelijaelämäkuvaus. Ajankohdan huomioiden otan uudelleenlukuun seuraavaksi
Antti Tuurin eteläpohjalaista tapahtumaympäristöä kuvaavan ”Tammikuu 18” -historiikin/romaanin.
Turvallista alkanutta vuotta kaikille! Toivottaa WRR. 