.. huokaa syvään
suomalaisen säveltäjän Kaija Saariahon True Fire -laulusarjan jälkeen, kiittää iloisena salissa samoilla nurkilla istunutta toista suomalaista säveltäjää Lotta Wennäkoskea jota ei sattunut tapaamaan viikko sitten kun Wennäkosken teos kantaesitettiin, onnesta mykkyrällä
puhkuu tungoksessa orkesterin suomalaisen intendentin kanssa kanadalaisen baritonin Gerald Finleyn uskomattoman ihanasta Saariaho-laulusta.
Onnellinen Suomalainen pääsi myös käytävätungoksessa
kiittämään itse säveltäjää illan teoksesta ja uruista, jotka Musiikkitaloon viimeinkin
saadaan, suurelta osin säveltäjän sponsoroinnin alkuun sysäämänä (mukana myös Onnellinen Suomalainen, 'pienen kielipillin' osuudella ☺). https://urutsoimaan.fi/valitse-tuote/
Urkujen paikka on tuossa ylhäällä mihin Onnellinen Suomalainen tökkäsi kuittauksensa..
Kuva on otettu joskus aikaisemmin, ei nyt.
Onnellisen Suomalaisen tunnetusti kantava ääni ns. normaalivolyymisenakin pysäytti Mr. Finleyn backstagen välikössä ja taiteilija sai Onnelliselta Suomalaiselta lämpimät ja hämmentyneen sopertavat kiitokset, alkaen Saariahon oopperasta Kaukainen rakkaus, silloin, yli 10 vuotta sitten jolloin mieleeni tarttui nimi Gerald Finley. Mr. Finley on tasapainoisen ystävällinen maailmankansalainen, hänen äänensä ja esiintymisensä on rauhallisen monitasoista hunajaa – mutta eikös kanadalaisia ole mainittukin suomalaisten hengenheimolaisiksi? Jos, niin ollaan siitä onnellisia! ☺
Onnellinen Suomalainen oli myös onnellinen salissa vallitsevasta yleistunnelmasta ja tyytyväisestä hyrinästä kansan kiipiessä konsertin loputtua
konserttisalista vaatenaulakkoja kohti. Onnellinen Suomalainen itse odotteli kaikessa rauhassa tungoksen harvenemista ja kömpi sitten toiseen suuntaan, joku herrahenkilö kysäisi ohimennessään, nähdessään ison ja painavan jouluisen kassin Onnellisen Suomalaisen kädessä, että joko joulupukki on käynyt, siihen piti
vastata että ei, on vasta menossa.. Tosin pussissa oli erittäin myöhästynyt syntymäpäivälahja (käyttöohjeineen) ♥Suomalaiselle Kapellimestarille♥, mutta oli siellä joulukorttikin. ☺
Nyt Onnellinen Suomalainen katselee tuossa vieressään pöydällä olevaa suomalaisen säveltäjän
Jean Sibeliuksen sävellys-CD:tä jota on odotettu: Tapiola-En saga-8 Songs. Vielä hetken kuuntelen ja katson tallennetta eilisillan konsertista, Sibeliuksen
vuoro on illalla myöhemmin kun tämä kuohu tasaantuu.. Konsertin käsiohjelmaan Onnellinen Suomalainen onnistui saamaan kaikkien, sekä Saariahon, Finleyn että Linnun koukerot. 
Gerald Finley, Kaija Saariaho, Hannu Lintu kiitoksilla.
Miten kaikki olivatkin niin erinomaisen ystävällisiä, enemmänkin kuin yleensä?
☺
Edellisestä konsertista viisastuneena Onnellinen Suomalainen oli netissä olleesta käsiohjelmasta tutustunut jo kotona etukäteen illan
antiin, antautuminen loisteliaalle musiikille oli näin mahdollista sydän avoimena ja mieli uteliaana - ajoittain kyllä hiukan häiritsi
vieressä istuvan herran keskittyminen enemmän käsiohjelmaan kuin lavalla tapahtuviin upeisiin suorituksiin.. hänen menetyksensä! 
Onnellisen Suomalaisen RSO-syyskauden päätöskonsertin
säveltäjät olivat siis Uuno Klami (sarja baletista Pyörteitä), Kaija Saariaho (True Fire) ja pippurina pohjalla venäläinen Igor Stravinsky (Petruska). Onnellinen Suomalainen ei osaa kuvata, miksi
illan kokonaisuus tuntui taas niin täydelliseltä, mutta jotakin erikoista illassa oli. Ent. vaskisoittajan äitinä Onnellinen Suomalainen näki/kuuli/koki mm. Petruskassa aivan tajuttomia vaskipaikkoja joita orkesterin suomalaiset (n. 99%) soittajat tuuttasivat ilmoille - ja Petruskassa kapellimestarikin illan päätteeksi pääsi reippaasti eläytymään railakkaisiin, vetäviin rytmeihin.
Näin esitettynä ja näin taltioituna ilta
on mielenkiintoista seurattavaa konsertin jälkeen. https://areena.yle.fi/1-4109216. Kannattaa kuunnella aika tarkkaan myös
kaikki haastattelut! 
Ennen illan alkua salissa kuulutettiin, että Saariahon
laulut tallennetaan levytystä varten. Miten ihmeessä Onnellista Suomalaista näin hellitään?! Juuri viikko sitten sain tietää, että suomalaisen Magnus Lindbergin uusi teos levytetään myös. Mikä onni ja autuus! ☺ ♥ ☺
Onnellisen Suomalaisen paluumatkakin
sujui onnellisten tähtien alla. Vaikka kova tuuli vähän heijasi bussia ja E18:lla bussi joskus tuntui lentävän kuopasta toiseen, nuori kuljettajamme kuljetti meitä turvallisesti ja keli oli kohtuullinen - kunnes saavuttiin Turun linja-autoasemalle. Lyhyt matka bussista taksijonoon kello 01.20 oli sellaista tasapainoilua kuhmuraisella, peilikirkkaalla vetisellä jalkakäytävällä 
että Onnellinen Suomalainen päätti
pysyä kotona ainakin seuraavan päivän - josko kaupunki jostakin sitten löytäisi hiekkaa/soraa kansalaisten kulkureiteille.
Taksikin joutui tuomaan Onnellisen Suomalaisen kotitalon aivan oven eteen sisäpihalle. Aber Ende gut, alles gut. Jopa aivan erinomaisesti! 
Menomatkalla olin katsellut aikani kuluksi (
) ihmepuhelimeni (Sony Xperia XA1,
5 kk☺) Areenasta Pekka Parikan ohjaamaa, kauhavalaisen Antti Tuurin romaaniin perustuvaa elokuvaa Talvisota, jonka alku viehätti pohojalaasmurteisella ja -tyylisellä sanailulla. Ehkä se ja sen kuvaamat tapahtumat saivatkin suomalaisuuteni nousemaan pintaan konsertti-illassa, kuka tietää. Ainakin onnellisuus 
suomalaisista kulttuurin tekijöistä! Kuitenkin, on terveellistä aina joskus saada muistutus
siitä, mitä Suomessa on jouduttu kokemaankaan niin
että nyky-suomalaisuus on mahdollista. 
Sitä ei voi kuvitella.