.. taitaa tulla kesä.. - Ei taida tulla ihan vielä, mutta aika erikoinen on joulukuun 9. päivä Suomen Turussa. Jos olisin jouluhössääjä, tulisi varmaan kova kiire, kun
joulu olisikin vastassa tuossa tuokiossa, muodossa tai toisessa. Nyt vain toivun ja kokoan viime aikojen elämysten lohtupaketteja siihen koloon, josta niitä kaivan esiin sitten kun on oikein ankeaa ja tuntuu siltä, ettei kukaan ei missään
ei mitenkään halua/muista/osaa Wanhaa Rouvaa ilahduttaa.. Se on sitä musiikin voimaa, musiikinkin. Vuorovaikutusta.
Mistä toivun? Tietenkin saamistani syvälle
uponneista musiikkielämyksistä - mutta erityisesti juuri nyt tänään äsken kokemastani harvinaisesta ruokamyrkytyksestä (?) joka nujersi Wanhaa Rouvaa ehkä jo torstaina ja rajuimmin perjantaina eli siis eilen. Jos jotain
syyttäisin, Kampin kaupan keräilyaltaasta kokoamaani salaatti- ym annosta. Mene tiedä, mutta nyt olen toipunut ja muistojen kuminauha vetää koettujen musiikkien pariin..
Muutamassa hetkessä on kevyen pilviverhon takana säteilevä aurinko hävinnyt ja taivas on taas mustanpuhuvan pilvikerroksen peitossa. Miten Wanha Rouva osaa tässä koota
ajatuksia? Tuntuu kuitenkin että on yritettävä! Aamuhämärissä tosin kuvittelin, että tänään teen muutaman sellaisen huushollihomman, jotka ovat odottaneet reipasta energiaa. Just joo. 
Aamu venyi tyypillisesti: sanomalehtien läpiselailun jälkeen piti vähän oikaista 'ruotoa' ja mennä peiton alle lämmittelemään - josta
sitten, Tempurin hellästä syleilystä heräsin kello 11.
Televisio tarjosi tänään älyttömään aikaan osan RSO:n Muusikkojen liiton 100-vuotisjuhlakonserttia
= TV 1 lauantaina klo 12.35 Melartinin Traumgesicht ja sen jälkeen Hillborgin haastattelu, Janne Koskisen ja Jukka Nykäsen teosesittely ja lopulta kutkuttava Hillborgin Viulukonsertto
nro 2, jossa esittäjien häkellyttävä keskinäinen vuorovaikutus musiikin esittämisessä nousi potenssin 100+.
Näin Wanhan Rouvan asteikolla. ♥ Kun katsoo viulutaiteilija Lisa Batiashvilin, kapellimestari Hannu Linnun ja RSO:n höyhenenkepeää yhteistä ja nopeaa vuorovaikutusta Anders Hillborgin ihanan viulukonserton
aikana, voi vain kiitollisena kuitata yhteisen kokemuksen. 
Jos malttaa seurata esittäjien tulkintaa ja työskentelyä, näkee sen,
mitä taituruus, koulutus, lahjakkuus, sivistys ja kaikki muu sellainen voi olla - Kiitos vielä kerran!
Sitten Wanhan Rouvan viime viikkojen kokemusvuoroon tuli monta asiaa juhlittava 6.12. RSO-konsertti. Tiesin odottaa - muutamista aikaisemmista kokemuksistani johtuen - 'vain kerran elämässä' -tilannetta. Iltapäivässä
kaikki olikin kohdillaan. Ystävättären tapaaminen, loistava istumapaikka salissa, ympärillä aistittava juhla ja onnellisuus. Kyllä, onnellisuus. ♥ Musiikki, joka oli illan kehys, oli sekä uutta että perinteistä,
loistava sekoitus! Elävät säveltäjät saivat upean tilaisuuden, heidät oli kutsuttu, heiltä oli tilattu uudet
teokset jotka kantaesitettiin Suomen juhlapäivänä. Mutta perustana pohjalla oli Suomen yhteinen musiikillinen kivijalka: Sibelius. Kullervossa myös runoilija Aleksis Kivi. - Makuja lienee monenlaisia, mutta Wanhalle Rouvalle Sibelius
on jotain olennaista. Kullervokin, lohduttomassa kohtalossaan.
Olen nähnyt Savonlinnassa Aulis Sallisen version Kullervosta kaksi kertaa, siinä ensimmäinen roolitus (2014)
palveli teosta Wanhan Rouvan mielestä paremmin. Näitä kahta Kullervoa (Sibelius-Sallinen) ei toki voi verrata suoraan 1:1, mutta toisaalta, eri sävellykset antavat mahdollisuuden valita 'suosikin' - jos niin haluaa. Molemmatkin. Savonlinnassa
korostuu enemmän näyttämötyöskentely, totta kai, kun on oopperasta kysymys. Sibeliuksen ja Kiven Kullervo perkaa pois kaiken näyttämöllisen draaman ja upottaa kuulijan musiikkiin avaten jokaisen omat mielikuvituspolut..
RSO:n juhlakonsertissa (orkesteri 90 v, Suomi 100 v) oli tyyni, juhlallinen, iloinenkin (?), odottava tunnelma. Myös väliaikatungoksessa jne. Wanha Rouva vähän lipsui väliajalla,
silmät harhailivat etsien muutamia tuttuja joiden kuvittelin olevan mukana - no, en onnistunut löytämään, ehkä lähempänä Musiikkitaloa asuvat eivät vaivautuneetkaan television äärestä M-talon
tungokseen.. mutta minulla oli mukavana seurana Espoosta juhlaan rientänyt ystäväni. ☺ Suomen ja RSO:n juhla oli osallistumisen arvoinen!
Uudet teokset paranevat kuulokokemuksena
kerta kerralta, varsinkin Lotta Wennäkosken. Magnus Lindbergin Tempus fugit tuntuu sitä läheisemmältä mitä useammin sitä kuuntelen, toistaiseksi Areenasta, kunnes CD on käsissäni. 'Yksi tykkää
äidistä, toinen tyttärestä' - Wanha Rouva tykkää esimerkiksi Magnus Lindbergistä ☺ ja Anders Hillborgista .. ♥
Puhumattakaan Sibeliuksesta. Ja
Sibelius-tulkeista.. 
Jos kohta joskus valittelenkin ettei minulla ole mahdollisuutta purkaa musiikillisia tuntemuksiani silloin
kun tilanne on 'päällä', tässä hiljaisen kämpän yksinäisyydessä voin ainakin kerrata niitä keneltäkään lupaa kysymättä tai aikatauluja miettimättä.. Niin, paitsi viime aikoina
joskus on ollut pakko tunkea korviin isot ja tiiviit korvatulpat, sillä ylemmässä kerroksessa on remppa, joka jatkuu ja jatkuu, tuntuu kuin siellä purettaisiin koko huoneisto ja sitten kasataan uudelleen kokoon - ja toiminta tapahtuu pääasiassa
viikonloppuina.. Noh, tietokoneeni harman/kardon -kaiuttimet toistavat upeasti Wanhalle Rouvalle konsertteja äänimyllerryksessä remppaporaamisen ja Radion sinfoniaorkesterin sulosointujen yhteistuotantona. Anteeksi alakerran asukkaat! Toivottavasti
nautitte yhteissoinnuista..