Wanha Rouva on – taas - 'ottanut sanomalehdessä kantaa' 
kaikenlaiseen klassiseen musiikkiin liittyvään.
Aktiivisuus läksi tällä kertaa purkautumaan paikallisen valtalehden toisen päätoimittajan
kirjoituksesta
, jossa päiviteltiin mm. konserttitalomme epäinhimillisiä olosuhteita kesän musiikkijuhlien yleisömagneetin,
Parsifalin aikana. Hyvää juttua jatkokommentoi kaupungin yhteyspäällikkö, myös asiallisessa hengessä.
Nuo kannanotot nostivat agendalle Wanhan Rouvan ajatukset ja kokemukset mm. siitä yleisestä epätasapainosta joka kotikaupungissani vallitsee urheilun ja klassisen
musiikin, TFO:n (kaupunginorkesteri) medianäkymättömyyden ja TS:n (sanomalehti) kulttuuriosaston kirjoihin, elokuviin ja pop-/jazzmusiikkiin painottuvan uutisoinnin välillä, puhumattakaan lehden joka numeron useista urheilusivuista..
Wanha Rouva tökkäsi omassa jutussaan sormensa sinne tänne, paha olo oli nopeasti purettava pois.
En osannut tarpeeksi napakasti painottaa niitä kohtia, jotka leijuivat ajatuksissani päällimmäisinä sillä yksi asia nosti pintaan toisen jne. Joten vastausmielipiteet, joita TS:n mielipidesivuilla on muutamia
julkaistukin, painottuvat asian helppoon osaan, pääasiassa seiniin, Konserttitalon rakennukseen. 
Mutta rakennus on suojeltu ja siinä on erittäin rajalliset korjailumahdollisuudet.
Jos tämä itse alue, klassinen
musiikki, sen kouluttajat (? onko niitä enää) ja tuottajat (mm. paikallinen sinfoniaorkesteri, sen hallinto erityisesti, muusikotkin) vaikenevat, toki on helppo ohjata katse siihen mikä on ulospäin näkyvillä eli
siis rakennukseen. Luottavatko muusikot poliitikkoihin niin paljon että näkymättömällä taustavaikuttamisella (jos sitä on) voitaisiin asia korjata? Ainakaan viimeisen yli 10 vuoden aikana ei ole asiassa edetty.
Ja mikä sitten on se asia? Wanha Rouva toistaa taas sanan, joka sitä kuvaa: epätasapaino.
Lienee paljon helpompaa poliitikoidenkin ohjata varoja
liikuntahalleihin yms -projekteihin, nehän näkyvät, eikä silloin
tarvitse välttämättä itse osallistuakaan vaan voi istua pöytien takana ja siirrellä määrärahoja momentilta toiselle
ja sit ilmoittaa vaalien alla miten 'me tuetaan liikuntaa ja kansalaisten hyvinvointia'. Niin, ja vanhuksia. Ja lapsia. Nuo eivät mielestäni sulje pois musiikkia.
Ennen näitä viimeisimpiä kuntavaaleja tuskin kukaan ehdokkaista uskalsi kertoa harrastavansa ja kannattavansa klassista musiikkia, Wanha Rouva hakemalla haki sellaista ehdokasta, ei löytynyt ainakaan mieleisestäni ryhmästä.
Jazzmuusikkoa sitten äänestin periaatteella ”Sä kaunehin oot – kun muita ei oo...” 
Tuo on siis faktaa. Se medianäkyvyys klassisen musiikin kentällä vaatisi mielestäni myös asianosaisten ponnistelua, kaikki keinot tarvitaan, rahastahan on kyse aina Turussa, jossakin
muualla voisi olla kyse myös ymmärryksestä ja kaukonäköisyydestä..
Mikä ihme voi selittää esimerkiksi sen, että orkesteri tekee ties monennenko
vierailun Turun ystävyyskaupungin Pietarin Mariinskiin, mutta vierailusta ei ole sanaakaan sanomalehdessä, ei ennen eikä jälkeenkään? Menikö keikka niin huonosti, että se täytyy pitää pimennossa? 
- Tämä on viimeisin tietämäni esimerkki.
Väheksymättä
sähköistä verkkomediaa, myös paperilla ja/tai radiossa on omaa asiaansa tuotava esiin. (Jos paikallinen sanomalehti ei osaa kirjoittaa laaja-alaisesti klassisesta musiikista, hankittakoon sellainen
henkilö toimitukseen!
Wanha Rouva tietäisi yhden hyvän, mutta hän asuu pääkaupunkiseudulla. En ole vielä kysynyt,
suostuisiko.. ) Siihen medianäkyvyyteen olisi sitten helppo joka mutkassa liittää uusien, toimivien ja työturvallisten konserttitilojen tarve.
Turun
kaupunki siis huolehtii moninkertaisesti asukkaidensa fyysisestä kunnosta rakentamalla joka hiivatin lajille omat toimintapaikat eikä rahoista synny kiistaa, mutta ylenkatsoo klassisen musiikin sekä tekijöiden että kuulijoiden tarpeet..
Tähän Wanha Rouva voisi hakea satoja tutkimustuloksia klassisen musiikin erilaisista terveyteen positiivisesti vaikuttavista asioista – mutta olkoon! Niiden tulosten tutkiminenhan
vaatisi päättäjiltä sekä luku- että ymmärrystaitoa.. Harvemmillakin konserteissa käynneillä saa tietää,
että klassisen musiikin tilaisuuksissa ei tapella nyrkit pystyssä eikä taklata mukana musisoivia tai kuulijoita aivotärähdyksiin.. 
Nostan esiin vain sen minkä huomioin jo vuosia sitten: fyysisesti huonokuntoinenkin, joka
ei voi osallistua mihinkään ruumiilliseen urheiluaktiviteettiin, voi helpottaa oloaan ja vointiaan sinfoniakonsertissa, ja jos vaikkapa olisi sokea, kuunnella voisi kuitenkin.. 
kaikki voivat aistia 
musiikin eri nyanssit ja värähtelyt.
Pitkän jaarittelun ja tuntojen hajanaisen erittelyn jälkeen Wanha Rouva palaa otsikkoon:
Oli viimeinen ponnistus! Harkitsen sanomalehden (TS) tilauksen lopettamista ja omasta purnaamisestani luopumista: Tänään TS-kulttuurisivuilla on juttu, jonka otsikko on ”Góreckin hittisinfonia palaa Turkuun”.
Aaah, innostuin!
Kunnes kirjoitusta lukiessani kävi ilmi, että tuokin musiikki oli ympätty kirjallisuuteen..
Tiesittekö muuten, että Turkuun on ihan hiljan perustettu TS Kirja, se kerää paikalliseen kapakkaan kevyen musiikin toimijoita puhumaan kirjoista? 
Vetäjä ja idean isä lienee TS:n kulttuuritoimituksen esimies.. Ja Turun konservatorion pop/jazziin keskittyvä ammatillinen peruskoulutus vie oppilaita
työssäoppimiseen kapakoihin..
tai ainakin vei viime vuosina.
Wanha Rouva kiittää ja kuittaa ja rupeaa odottamaan mm. Fagerlundin oopperaa Syyssonaatti Kansallisoopperassa ja Musiikkitalossa RSO:n konserttia jonka säveltäjänimet ovat Bartók ja Lutoslawski. 
Ai niin, Hesarin kulttuurisivuilla on tänään (27.9.) iso juttu, joka alkaa: ”Lukijapalaute oli tyrmistynyttä tänäkin
syksynä: miksi orkesterien kausikortit viedään käsistä? Miksi yksittäisiin konsertteihin on niin vaikea saada lippuja?” Ajatella!
Kaksi isoa sinfoniaorkesteria ja niillä useita konsertteja viikottain.. Ja Helsingissä kuitenkin on iso, 1700-paikkainen Musiikkitalon sali, talossa on myös pienempiä konserttitiloja. Ison salin akustiikkaa jotkut besserwisserit
katsovat aiheelliseksi moittia..
Ai että niille helsinkiläisille (ja meille muille) kelpaakin moinen.. Wanha Rouva on käynyt M-talossa säännöllisesti sen avaamisesta
alkaen (2011-) ja olen istunut vain yhden (1) kerran paikassa, joka oli epätyydyttävä, osasyynä siihen asiaan oli Rouvan pituus (= lyhyys) ja edessä olevan ison kuoron massiivisuus.. ☺ mut se onkin toinen juttu.