Kokonaisuus. Miten sanat asettuvat. Asiayhteys. Tai sitten jotain muuta. Mutta jos lausahdat henkilöstä
A) henkilölle B) tai C), että olet huolissasi siitä, kun tämä ei käy missään (Musiikkitaloa ei varmaan lasketa
) tai jos ihmettelet henkilölle C) että mitähän sille A:lle kuuluu kun ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään, niin..
Oletko ihan itse esimerkiksi soittanut puhelimella ja kysynyt? Tai oletko lähettänyt
pikku pikku tekstiviestin – ja kysynyt? Tai oletko lähettänyt ihan sähköposti- tai paperipostiviestiä – ja kysynyt? Ja jos nyt sattuu niin, että A) on jollakin tavalla internetin verkoissa, oletko kommentoinut siellä?
Wanhalla Rouvalla aina joskus nousee ärsytyskäyrä vähän korkealle, kun sattumoisin kuulee itsestään tuollaisia
sivukysymyksiä. Taitaa olla erityisen vaikeaa asettua kaikkien kiireiden keskellä toisen ihmisen asemaan, oli tämä sitten tuttu tai vieraampikin. Mutta tuttujen piirissä ajattelemattomat lausahdukset voivat ajattelemattomien linkkien
kautta kantautua sen A:n korviin ja aiheuttaa turhaa mielipahaa joka aikansa alitajunnassa nukuttuaan herää..
Ja entäpä sitten, mitähän ”puhutaan”
sellaista, mitä ei tule tietoon? Noh, siitä olen jo ajat sitten jättänyt välittämättä. - Itsestänihän minä taas jaarittelen, omat ajatukset ovat omia, niitä saan purkaa.
Wanha Rouva on tällä hetkellä kaukaisen
(kaukana asuvan) vanhan ystävän kohdalla kummallisessa ystävyyden välivaiheessa. Toki ehkä elämme sitä kliseistä aikaa, kun ”on kasvettu erilleen” (?) vaikka emme olekaan aviopari. Mutta tunnen inhottavaa
mielipahaa, kun yhteydenpitomme harvenemiseen yhtenä syynä mainitaan, ettei ole aikaa (arkipuuhat) tai ei jaksa (ikä, terveydentila) kirjoittaa kirjettä, 
sellaista pitkää epistolaa, joita vuosikymmenien aikana on, ilmeisesti kalenteri kädessä, naputeltu. Siis ei mitään, ellei sitä!? 
Mitä se sellainen on? Väistämättä Wanha Rouva miettii, että olen arvoton ystävä, ex-kaveri. Joten.. lopeta valittaminen!
OK, tiedän että olen vuolassanainen, mutta ymmärrän oikein hyvin, jos pikku pikku tervehdyksen alkuun minulle heti kerrottaisiin että aikaa on rajoitetusti, ei lörpötellä kauan. Eräässä
yhteydessä olen/olemmekin opetelleet ja käyttäneet koodia: Lyhyen kaavan kautta! Toimii!? (Ainakin useinmiten
.)
Mikähän tämän taas laukaisi? Ehkä se, että päivän/viikonlopun ainoita yhteydenottoja tänne päin
(käsivammaisia sähköposteilijoita ei tässä lasketa
) oli kaupallinen tekstiviesti, joka kertoi että
jopa alennetuista tuotteista saa vielä tietyn ajan 25%:n lisäalennuksen - enkä edes ole ostanut sieltä mitään ainakaan kymmeneen vuoteen! Vai oliko se MoMan tai Guggenheimin tiedotteet siitä, että esim. G:ssä olisi
nyt taidekirjoja alennuksella ja että sinne tulee tärppejä kuten Miami City Ballet: The Fairy’s Kiss by Alexei Ratmansky. Sunday and Monday, January 29 and 30, 2017 (times vary) Stravinskyn 
Keijukaisen suudelman musiikkiin tehdystä
tanssiesityksestä. Nuo ovat hauskoja, mielenkiintoisia, valitettavasti vain New Yorkissa – mutta mielikuvituksen avulla voi melkein käydä ostoksilla tai katsomassa, niin, melkein mitä vain. Kuten tätä:
Joan Miró The Tilled Field ( La terre labourée
)
During the summer of 1923 Joan Miró began painting The Tilled Field, a view of his family’s farm in Montroig, Catalonia.. is considered to be one of his first Surrealist works.
Tietysti me heti tässä näemme, että entistä kotipihaansa Miró tuossa kuvaa (tai jotain muuta☺). - Nyt mentiin
sivupoluille, löysin nimittäin linkin joka tarjoilee ennen näkemättömiä (minulle), varhaisia Mirón teoksia, taidankin lopettaa tyhmäilyni tähän ja upota tänne: https://www.wikiart.org/en/joan-miro/the-tilled-field-1924 tai sitten rupean tutkimaan uusinta Suomen Kuvalehteä, josta tuli jo mielipidekysely enkä ole vielä edes Jyviä & Akanoita lukenut!
Museoasian syy-yhteys alkujorinaani voi olla mikä vaan.
By the way, jos Helsingin Guggenheim-ehdotus ei olisi ollut niin musta ja jyrkkäpiirteinen, kansalaismielipide ei ehkä olisi ollutkaan
niin raju, jos kokonaisuus olisi ollut vaiks tällainen:
Missä museo luuraa?
(Opening to the public
in 1997 the Guggenheim; designed by Frank Gehry♥.)
Olen jo autuaasti unohtanut, millä perusteilla
se musta möhkäle valittiin voittajaksi Helsingissä, mutta tuli mieleen, eikö jurylla ollut käytössä havainnekuvia? 
Bilbaon Guggenheimin edustalla olevan Maman –hämähäkin
äiti on Louise Bourgeois. Kerran, vuonna n-1 (ennen digikameraa) näitä oli esillä Tukholmassakin
Sergelin torin varrella olevassa Kulturhusetissa. Wanha Rouva tykkäsi kovasti, juniori ei ehkä ihan niin paljon?