Wanha Rouva asuu isohkossa kerrostalossa (n. 80 asuntoa), jonka vakituisista asukkaista enemmistö taitaa olla ns. vanhojen
”rekisterissä”. Lapsiperheitä tulee ja menee. Sitä menemistä joskus ihmettelen, sillä keskellä kaupunkia olevassa kiinteistössämme on viihtyisä piha jossa on huomioitu myös lapset. Näin nyt
kuitenkin on, ja siitäkö johtuu, ettei tänään ole toteutettu vapaaehtoista liputusta meillä, ei näköyhteydessä olevissa muissakaan taloissa – paitsi naapurikouluissa. Ilahduttavaa kuitenkin, että edes
kouluissa. Harmaassa ja lämpimässä marraskuun päivässä raikas Suomen lippu korostaa myönteisesti monta asiaa.
Loiva siirtyminen seuraavaan.
Wanha Rouva on urautunut vanhoihin asioihin oikeastaan koko elämänsä ajan, on ollut urautunut juuri nyt 100-vuotisjuhliaan viettävään Suomen Kuvalehteenkin. Vastasin lehden asiakaskyselyyn.
Ilmoittauduin lukijaraatiin taannoin, silloin taisi olla jotakin ruuhkaa mediapalvelussa, mutta nyt tuli uusi mahdollisuus.
Kysely oli yksinkertainen
(sitten kun olin keksinyt taas yhden salasanan
). Uusimmasta numerosta kysyttiin mielipiteitä, kuuden valmiiksi valitun eri
artikkelin kiinnostavuutta. Lopuksi sai antaa oman kommenttinsa yleisesti SK:sta ja lopuksi toivoa jotakin, mitä kaipaisi lisää lehteen. (Wanha Rouva toivoi lisää kulttuuria ja varsinkin klassista musiikkia.. ennen siltä alueelta
oli enemmän henkilöhaastattelujakin
. Nimim. Kokemusta On..)
Mutta kiinnostavuusvalinnoissa Wanha Rouva joutui nyt äkkiä tilanteen eteen. Äkkiä siksi, että normaalisti valinnaisen romaanin lisäksi sänkylukemiseni on Suomen Kuvalehti,
ja nyt on 
Riku Korhosen uusin aika koukuttavassa vaiheessa, joten Kuvalehtipino kasvaa..
En langennut helpoimpaan, en valinnut kiinnostavimmaksi valtioneuvoston kanslian päsmäröimää valokuvausjupakkaa, se sai minulta vasta
kakkossijan. Kiinnostavimmaksi nostin Husin elinluovutuskoordinaattorista kertovan henkilökuvan, jota olin siirtänyt vähän sivuun voidakseni lukea sen kaikessa rauhassa. Nyt, lastenoikeuksien päivänä, juttu kaikessa laajuudessaan
nousi mielessäni kaikkein tärkeimmäksi. Miksi nyt? No, minulla on yksi oma lapsi, yksi läheinen melkein oma lapsi, yksi väkisin omittu lapsi ja molemmat kummilapset.
- Eikä näillä asioilla ollut mitään yhteyttä keskenään, kunhan mietiskelin.
Elämä, elämän rajoitukset ovat nousseet
kiinnostavammaksi ehkä siksikin, että 
lähipiirissä on ruvennut tulemaan pintaan vakavia terveydentilaan liittyviä
asioita. Omassa lompsassani on elinluovutuslappu, mutta varsinaista virallista paperia en ole tehnyt. Vielä. Kuka tietää, mitä tai koska tarvitsemme tai missä tai koska voisimme olla avuksi?
Sunnuntain rauhallinen lepopäivä nyt on pimentynyt iltaan, yöhön.
Tänään kauppakeskukset ovat olleet pörhöllään
joulusesongin avajaisia, lapsille tarjolla monenlaista menoa ja vanhemmille vieläkin monenlaisempaa rahanmenoa. Huoh.
Huomenna Finnkino tarjoilee Hamletin!
Ystäväni ja entinen työtoverini Tuulikki täyttää ylihuomenna
92 vuotta. Eilen kävin häntä tervehtimässä.