Ensiksi näet ja kuulet elokuvateatterissa (jossa saattaa olla joitakin häiriötekijöitä
) vaativasta oopperasta loistavan esityksen kaukaa maailmalta ja sitten, muutaman kuukauden kuluttua, saat kokea lähes saman esityksen omassa oopperassasi! Oopperasalissa
jokainen keskittyy intensiivisesti seuraamaan musiikkia joka imaisee sinut nerokkaisiin pyörteisiin, ja näyttämön laulajia jotka elävät draamaa siinä sinun edessäsi, melkein käsin koskeltavalla etäisyydellä,
ja koko pakettia pitää hyppysissään 
sama taituri kuin aikaisemmmin siellä maailman toisella laidalla, New Yorkin Metropolitan-oopperassa.
Tällainen
järjestys takasi Wanhalle Rouvalle kesäkuukausien masentavan tyhjyyden jälkeen huumaavan maanantai-illan Suomen Kansallisoopperassa. Jos muut tämän loppuviikon tapahtuma(muutokse)t olisivat olleet tiedossani silloin kun Elektran lipunmyynti
aloitettiin, olisin konkurssin uhallakin ostanut vielä toisen lipun, itselleni nimipäivälahjaksi, sillä tämä ooppera antaa niin paljon niin nopeassa tahdissa (kokonaiskesto alle 2 h, ei väliaikaa) elämyksiä, että
uusinta olisi ollut tervetullut ajatusten, tunteiden, huomioiden selvittelemiseksi. Siis jos.
Richard Strauss: Elektra. https://www.youtube.com/watch?v=jq1qfG0r4LE&list=RDjq1qfG0r4LE#t=32,
vain tuon yhden – vanhan – Elektra-elokuvan löysin köyhännaisen aarreaitasta, YouTubesta. Mutta kun tämä nyt nähty tuotanto on tai tulee DVD:nä, se tulee löytymään
myös Wanhan Rouvan hyllystä. 
Patrice Chéreaun ohjaus poikkesi edukseen tuosta youtube-versiosta, ja Esa-Pekka, joka on tämän
tuotannon kapellimestari, varmaan toteutti aika tarkkaan alkuperäistä Chéreaun näkemystä, tai siis toivottavasti/luultavasti uudelleenohjauksessa on otettu huomioon myös kapellimestarin näkemykset.. http://oopperabaletti.fi/kulisseissa/esa-pekka-salonen-puhuu-elektrasta/
Esa-Pekka singahtaa solistien keskelle kiiteltyään loistavaa orkesteria.