SIEGMUND
Wes Herd dies auch sei,
hier muss ich rasten.
SIEGMUND
Whoever's fire place this may be,
here I must rest.
Noilla sanoilla alkaa Richard Wagnerin ooppera Valkyyria (Die Walküre), joka on yksi osa noin 15 tunnin oopperasarjaa Niebelungin sormus,
Ring siis. Keskiviikkoillan Siegmund oli juuri sellainen Wagner-ääni ja –tyyppi kuin muistelinkin, sillä Simon O’Neil on ollut RSO:n solistina aikaisemminkin. O’Neil kajautti muuten sellaiset
fortet (kiinteät, loistavat, uljaat) yhdessä aariassa että Wanhan Rouvan tukka nousi pystyyn. Jos olisimme olleet oopperassa, siinä olisi ollut hurjien väliaplodien paikka!
(Sanomalehdet kopsahtivat eteisen lattialle, kello on 02.45.)
Wanha Rouva sai siis keskiviikkona ilon ja onnen (kiitos
) olla
mukana RSO:n kauden avajaiskonsertissa, jonka virallisempi (?) versio esitetään torstaina Teemalla, verkossa ja radiossa.
Railakkaana alkupalana konsertissa tarjoiltiin Mozartin sinfonia nro 36 K 425 ”Linziläinen”. Ja taas Wanha Rouva sai jännittää, pysyykö kapellimestari
korokkeellaan, sillä partituuriteline oli heitetty huitsin nevadaan ja johtaminen tapahtui ilman nuotteja maestron keikkuessa korokkeen etureunalla. - Kaikkeen sitä tällainen tyhmä maallikko kiinnittääkin huomiota..
Mozart oli kuitenkin raikas ja reipas aloitus odotellessamme illan ”pihviä” = Wagneria. Wagnerissa on niin paljon kaikenlaista, ja mitä enemmän sitä jaksaa jauhaa ☺, sitä enemmän
siitä saa itselleen mietittävää ja ajateltavaa, jopa tällainen maallikkokin, joka pelaa musiikin kanssa vain ja ainoastaan tunteella. (No, sen kuulen kyllä jos tulee pahoja ”huteja”.. tai luulen kuulevani☺ mutta RSO:ssa
niitä ei kuule – kun niitä ei tule.)
Mozart-orkesteri M-talon montussa
Wanhan Rouvan Wagner-suhde on alkanut 30 vuotta sitten ja on finaalissa vasta sitten kun oma henki ei enää kulje. Se ei hallitse elämääni joka päivä,
mutta se ON, ja tällaisen illan jälkeen Wagner ponnahtaa taas arkipäiväänkin, tarkoittaa sitä, että Metropolitanin Ring otetaan kotelostaan esille ja pannaan soimaan. (Kärsivällisyyttä, naapurit..
)
Vaikka ei tietäisi yhtään mitään säveltäjän persoonan kummallisuuksista ja neroudesta, historiasta tms (minunkin hyllyssäni on useita Riku W:n elämää/teoksia kuvaavia kirjoja, Metropolitanin
Ring-dvd-sarja, useita cd-levyjä), musiikki on niin vangitsevaa, että vain Gustav Mahler voi Wanhan Rouvan musiikkielämässä kilpailla Richard Wagnerin kanssa. Niin se vain on. Suotakoon anteeksi, Wanhalla Rouvalla
on rajoitetut suosikit..
Varo huulipunaa!